Rakkauden ylistyslaulu

Istuimme eilen iltapäivällä mieheni kanssa kahvipöydässä ja kysäisin siinä jutellessamme, olisiko hänellä ideaa mistä voisin kirjoittaa blogitekstin. Ja sieltähän se tuli - välittömästi, kuin apteekin hyllyltä. Ajatus - ja raamatunkohdat monesta ahdistuksesta ja niitä suuremmasta toivosta, osuivat niin kohdalleen, että päätin tarttua sulkakynään.

Muutaman päivän kuluttua tulee kuluneeksi viisitoista vuotta ensitapaamisestamme. Ei ihan vielä maratonin mittainen matka, mutta riittävän pitkä läheiseen ja tarkempaan tutustumiseen. Kumpikin tietää jo, että puoliso on ihan tavallinen ihminen, Jumalan armahtama uskovainen, elämään annettu suuri siunaus – oma rakas. Mieheni tietää, että polullani on ollut runsaasti kiviä ja kantoja, joiden vuoksi olen kipuillut ja itkenyt paljon. Hän myös ymmärtää lohdutuksen tärkeyden ja tuntee rohkaisun voiman.

Eilen kipuilin kipeän jalan ja voimakkaan pettymyksen tunteen kanssa. En pystynytkään olemaan vahva ja lähtemään aamulla oman suunnitelmani mukaisesti töihin. Sähköiskun kaltainen kova kipu jalkaterässä esti kävelyn. Oli pakko jäädä kotiin.

Otin kivun Herran kädestä hiljaa kiittäen. Ymmärsin pienen pysäytyksen tulleen omaksi parhaakseni, vaikka samalla tunsin suurta häpeää kotiin jäämisestä juuri ennen kesäloman alkua. Työterveyden ammattilaiset vahvistivat levon tarpeen ja antoivat hyviä hoito-ohjeita. Vahva tuttu särkylääke vei jalasta suurimman kivun ja helpotti huomattavasti kävelyä. Sisäistä tuskaa ja heikkouden häpeää särkylääke ei kuitenkaan poistanut. Siihen tarvitsin jotakin paljon väkevämpää - Jumalan sanaa.

Raamatussa sanotaan (Apt. 14:22), että monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä sisälle Jumalan valtakuntaan. Huomattu. Samassa jakeessa kerrotaan myös, että opetuslapsia vahvistettiin ja kehotettiin pysymään uskossa. Sain kokea juuri tuota samaa uskonvahvistusta eilen oman kipuiluni keskellä. Oma rakas ukko-kulta muistutti minua kahvipöydässä toivosta, joka ei tuota pettymystä eikä saata häpeään. Loistava aihe blogi-tekstiin, eikö vain!

Ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
kärsivällisyys koetuksen kestämistä
ja koetuksen kestäminen toivoa.
Room. 5:3,4

Voima, joka koetuksen kestävässä toivossa on, on peräisin Jeesuksesta. Jeesus kärsi ristin, häpeästä välittämättä, edessä olevan ilon ja voiton vuoksi. Sen tähden myös me, jotka tunnemme Kristuksen, saamme luottaa kaikkien elämässä eteemme tulevien ahdistusten ja koetusten keskellä Jumalan, taivaallisen Isän, rakkauteen, Jeesuksen nimen voimaan ja Pyhään Henkeen.

Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Room. 5:5

Pidetään katse herkeämättä kiinnitettynä uskon alkajassa, meidän Herrassamme, niin askeleemme kantavat myös silloin, kun kuljemme vetten päällä. Ja muistetaan, että Hän, joka kaiken tietää ja kaiken voi, rakastaa meitä, ja voi kaikessa meitä jokaista auttaa.

Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen,
että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.
Hebr. 4:16