Tarina 1

Sanan Sade

Marjo kuivan kaivon äärellä

Oli syksy 2002. Koko Suomi kärsi kuivuudesta. Sadetta ei tullut ja sen seurauksena monista kaivoista loppui vesi. Niin tyhjeni sekin kaivo, josta minä silloin veteni ammensin. Omakohtaisen ja arkeeni voimakkaasti vaikuttavan kokemuksen kautta vesi lakkasi olemasta minulle itsestäänselvyys.

Viimeinen pisara

Palomiesten kaivoon kantama vesi hupeni kuusihenkisen perheen käytössä nopeasti. Kerran, kun kannoin pihasaunan pumppukaivosta juotavaksi kelpaamatonta vettä vessanpönttöjen vetovedeksi, lyyhistyin saunapolulle vesisaavini äärelle ja annoin Luojalle lupaukseni. Lupasin olla käytettävissä, jos kelpaisin hänelle taivaallisiin vesiprojekteihin.

Tahdoin tehdä jotakin konkreettista niiden ihmisten hyväksi, jotka joutuvat kantamaan vetensä päivittäin kilometrien päästä. Tahdoin saada auttaa. Olin henkilökohtaisen kokemuksen kautta samaistunut vahvasti afrikkalaisen naisen - ja myös lasten arkeen.

Jumalan johdatuksessa

En lähtenyt itse Afrikkaan vettä kantamaan. Rukoilin, kunnes kesällä 2004 sain ajatuksiini nimen Sanan Sade. Perustin toiminimen. Uskoin voivani auttaa sen avulla. En vain tiennyt miten.

Sanan Sade uinui pöytälaatikossa, ja uinuu yhä, mutta vuonna 2012 siitä tuli nimellisesti esikoiskirjani Turva Jumalassa kustantaja. Toivoin voivani auttaa jatkuvasta vedenpuutteesta kärsiviä Afrikassa asuvia lähimmäisiäni kirjani avulla. Päätin lahjoittaa kirjan tuoton kristillinen järjestön kautta afrikkalaiseen vesihankkeeseen. Rukoilin johdatusta.

Talossa, jossa tuolloin asuin, oli pihasaunalla Nira-merkkinen vesipumppu. Siinä oleva logo oli niin kaunis, että olin kiinnittänyt siihen huomiota. Googlettamalla selvisi, että pumppuja oli valmistettu vuosikaudet silloisessa kotikaupungissani, Sastamalassa. Soitin tehtaalle ja pienen juttutuokion myötä kuulin Suomen World Visionin toiminnasta.

Yhteistyöllä vettä slummikylään

Otin yhteyttä Suomen World Visioniin ja kerroin heille kokemuksestani ja halustani saada olla mukana jossakin vesihankkeessa.

Toiveitteni mukainen avustuskohde löytyi Ugandasta, Busian kaupungista. World Vision rakensi kaupungin laidalla sijaitsevaan Sofia-nimiseen slummikylään kuusi vesikioskia, kylän ensimmäiset vesipisteet. Siihen asti äidit ja lapset olivat kantaneet vettä kaukaa slummin ulkopuolelta, tai sitten he olivat ammentaneet suojaamattomista vesilähteistä, jolloin oli suuri riski saada jokin vesiperäinen tarttuva tauti.

Kiitän Jumalaa, että sain olla edes pienellä panoksella mukana tässä taivaallisessa vesiprojektissa.

Ensimmäinen versio Turva Jumalassa -kirjasta julkaistiin vuonna 2012. Lahjoitin kirjan tuoton Suomen World Visionin kautta Ugandalaisen slummikylän vesiprojektiin. 

World Vision on kansainvälinen kristillishumanitaarinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka tekee pitkäjänteistä työtä lasten elinolojen parantamiseksi siellä, missä hätä ja avuntarve on suuri.

Tarina 2

KYSYMYS MARJOLLE:

Oletko valmis lähtemään Siperiaan?

Joitakin vuosia sitten Pyhä Henki tuli luokseni aivan erityisellä tavalla. Tavalla, jollaista en ollut aikaisemmin kokenut, enkä ole kokenut myöhemminkään.

Olin yksin kotona. Seisoin takkahuoneen ikkunan edessä pakkailemassa avustuskuormaan meneviä vaatteita, kun yhtäkkiä näin pienen pyörremyrskyn kaartavan pihaamme ja tulevan vauhdilla kohti rakennusta, jossa olin. Tunnistin Herran Hengen lähestyvän minua. Pyhä Henki tuli huoneeseen ja kysyi minulta: "Oletko valmis lähtemään Siperiaan?"

Kysymys oli niin suuri - ja yllättävä, että keskeytin työni, Venäjälle avustuskuormaan tulevien vaatteiden tarkistamisen, lajittelun ja pakkaamisen, ja istahdin sohvan laidalle vetämään hiukan henkeä. Ymmärsin, että jokainen lupaus koetellaan.

Olin melko nopeasti valmis antamaan vastaukseni. Vastasin Jumalalle kyllä, mutta asetin lähtöön kaksi ehtoa. Ensimmäiseksi tahdoin saada olla varma, että Jumala oli lähettäjä, eikä mikään muu henki tai vilkas mielikuvitukseni. Toiseksi pyysin, että aviomieheni saa saman kutsun. Yksin en ollut valmis lähtemään Siperiaan.

Mieheni oli samaan aikaan kuljettamassa vankeja kirkkoon. Pyhä Henki oli kehoittanut häntä menemään seurakunnan eteisessä olevalle kirjapisteelle. Hetken empimisen jälkeen näin tapahtui. Kun puolisoni palasi illalla kotiin, ojensi hän käteeni kirjan nimeltä Siperian kierros, täysin tietämättä mitä minä olin samana iltana vaatteita pakkaillessa kokenut. Kirja riitti meille todistukseksi siitä, että Jumala oli asiassa mukana.

Rakastamaan lähetetty

Ihmeelliset ovat Herran tiet ja meitä todella johdatetaan, kun rukoillen kuljemme - ja jaksamme odottaa.

Kaksi vuotta myöhemmin saimme kotiimme yllättäen yövieraita Siperiasta ja Israelista. Keskinäinen yhteys ja luottamus syntyi ja aamiaispöydässä meille selvisi Siperian matkan kohde. Ajankohtaa jäimme yhdessä rukoilemaan. 

Odottavan aika oli pitkä, kuten lienee melko usein, mutta kärsivällisyys on kokemuksen mukaan aina tuottanut siunauksen. Niinpä me jatkoimme odottamista, kunnes parin vuoden odottelun - ja huokausten, jälkeen alkoi taas tapahtua. 

Yhden viikon aikana tuli täysin yllättäen kaipaamamme vahvistus oikeasta ajasta ja paikasta, ja kun kaikki muutkin matkaan liittyvät asiat järjestyivät ihmeellisellä tavalla pienintä pistettä myöden, hankimme lentoliput ja pakkasimme reppumme. Olihan se aivan huikea juttu matkustaa Siperiaan juuri ennen joulua - laskeutua Omskiin omana hääpäivänä vuonna 2019! 

Meillä totisesti on ihmeitä tekevä suuri Jumala!

Herra lähetti kaksi kielitaidotonta palvelijaansa Omskiin kehitysvammaisten lasten hoitokotiin . Teimme siellä mitä osasimme ja annoimme mitä pystyimme. Me emme tehneet ihmeitä, mutta Jumala teki. Hän rakasti ja käytti siinä kahta aivan tavallista ihmistä.