Kuuletko Luojani, kuuletko mua?

Eilen, kauniina heinäkuisena lauantaina, seisoin kirkossa arkun äärellä pitämässä muistopuhetta. Puheen pitäminen ei ollut uusi juttu, mutta siitä tuli erityinen, sillä olimme saattamassa viimeiselle matkalle 25-vuotiasta upeaa nuorta miestä. Saman arkun äärellä lauloi suremaan jäänyt tuore kihlattu: "Kuuletko Luojani, kuuletko mua?" Jumalan ajatukset olivat niin paljon korkeammat kuin inhimillisen ihmisen.

Iäkkään ihmisen lähdön aina ymmärtää, se on jotenkin luonnollista, mutta lapsen tai nuoren, täysin terveen ihmisen äkillinen lähtö on aina pysäyttävä. Sama suru on surtavana ja läheisen kaipuu läsnä molemmissa, mutta yllättävä ja odottamaton kuolema ei anna mahdollisuutta sanoa kauniita sanoja ja jättää jäähyväisiä rauhassa. Ihmisen elämä on toisinaan todellakin kuin hento ruohon kukkanen, joka aamulla kukoistaa ja illalla jo leikataan. Kuolema ei katso ikää, eikä täysimittaista elämää mitata päivissä tai vuosissa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
Ps. 139:16

Jokainen päivä on Jumalan lahjaa, sen me tiedämme, ja jokainen hetki on ainutkertainen hetki. Tiedämme senkin. Silti niin usein ja helposti unohdamme elämän haurauden olevan läsnä joka hetkessä. Ei tarvitse olla kuuluisuus, jota kohti ammutaan, kuten tänään olemme uutisista kuulleet. Voi olla ihan tavallinen jonkun maan kansalainen, täysin tuntematon ihminen, jonka matka maan päällä päättyy yllättäen. Rakastetaan lähimmäisiämme pyhällä, puhtaalla ja pyyteettömällä rakkaudella. Sillä, joka ei loukkaa, ei pöyhkeile, ei muistele kärsimäänsä pahaa… Ja kerrotaan suurimmasta ystävän rakkaudesta – Jeesuksesta.

Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.
Joh. 15:13

On tärkeää, että me kerromme tutuille ja tuntemattomille vapauttavaa ilosanomaa Jeesuksesta, evankeliumia elävästä Jumalasta, Pelastajasta, joka on sovittanut kaikki - korostan sanaa kaikki, meidän syntimme, ja jonka kautta meillä on kuoleman jälkeen ikuinen elämä Isän luona taivaassa. Jumalan tahto näet on, ettei yksikään joutuisi kadotukseen. Hän ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan vaan pelastamaan. Ja Poika itse antoi meille tehtäväksi kertoa.

Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa,
vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joh. 3:17

Miten voi ihminen pelastua? Siten, että uskoo evankeliumin - yksinkertaisen ilosanoman Jumalan armosta ja rakkaudesta, ja ottaa Jeesuksen vastaan sydämeensä. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, annetaan sydämeen kuin sinetiksi pelastavasta uskosta. Uskossa Jeesukseen voi aina luottaa, että Luoja, taivaallinen Isä kuulee - ja rakastaa, silloinkin, kun hänen tiensä ja ajatuksensa ovat niin paljon meidän omia teitämme ja ajatuksiamme korkeammat.