Odottavan aika

Odottavan aika on pitkä, sanotaan, mutta minusta tuntuu, että usein miten odottavan aika on tosi pitkä – ainakin minulla. Tälläkin hetkellä odotan monen laisia asioita, enkä ollenkaan vähiten neljännen lapsenlapsen syntymää. Hänen syntymänsä on jo ihan lähellä. Odotus on ollut ajatuksissani tänään kovasti ehkä myös siksi, että on tasan 29 vuotta kolmannen lapseni syntymästä. Miten voi olla, että nuorimmaisetkin alkaa lähennellä kolmeakymmentä?

Odotan Jumalan ilmestymistä useiden asioiden kohdalla. Palojen loksahtamista paikoilleen. Odotan kädestä pitäen johdatusta, sillä haluan olla satavarma, että kuljen Jumalan suunnitelmassa ja saan elää hänen siunauksensa alla. Muuten, kun ensimmäisen kerran rukoilin Jumalalta kädestä pitäen johdatusta, käteeni todella tartuttiin!

Olin yksin matkalla Englannissa, auttamassa tuttavani äitiä, ja minun piti selviytyä viiden tunnin junamatkan jälkeen Lontoossa jollakin rautatieasemalla toiseen junaan, sellaiseen, joka meni sille lentokentälle, josta lähti paluulentoni Suomeen. Olin sanonut Herralle, että tarvitsen kädestä pitäen johdatuksen rautatieasemalla.

Kun saavuin rautatieasemalle, astuin junasta pois ja katsoin, keneltä voisin mennä kysymään neuvoa. Näin mustaihoisen virkavaatteisiin pukeutuneen miehen ja päätin kysyä häneltä. Kävelin hänen luokseen ja aloin luonnollisesti tapailla lausetta englanniksi.

• Minä puhun suomea, vastasi mies hymyillen.

Ahaa, kaveri on oppinut pari sanaa suomea, ajattelin, ja jatkoin kyselyäni englanniksi.

• Minä puhun suomea, vastasi mies hymyillen toistamiseen, ja alkoi kertoa missä hän oli suomea oppinut.

Mies oli asunut Sastamalassa, silloisessa kotikaupungissani ja oli ollut siellä useita vuosia töissä. Pienen keskusteluhetken jälkeen hän otti minua kauniisti kädestä kiinni ja saatteli minut oikeaan junaan. Uskomatonta! Kerroin ennen junaan nousua, mitä olin rukoillut ennen matkaa.

Meillä on suuri Jumala, Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta. Hän voi järjestää suomea puhuvan mustan miehen Lontoon rautatieasemalla taluttamaan Marjo kädestä pitäen oikeaan junaan, jos näin on syystä tai toisesta tarve. Minä tarvitsin, enkä pelkästään siksi, että löysin oikean junan, vaan siksi, että uskoni ja luottamukseni Jumalan huolenpitoon vahvistui.

Herra, neuvo minulle tiesi, opeta polkusi.
Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua,
sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala.
Sinua minä odotan kaiken päivää.
Ps.25:4,5,

Odotan. Ja yritän odottaa kärsivällisesti, sillä tiedän, että se kannatta. Ja kun yksi odotus aikanaan päättyy, alkaa uusi odotus. Aina ihminen jotakin odottaa.

Yksi odotus on kuitenkin ylitse muiden. Herran paluun odotus. Sitä aikaa ei kukaan tiedä, paitsi Isä.

Odotan. Herra tulee pian.

Totisesti, minä tulen pian.
Ilm. 22:20