Elämän mittainen odotus

Heräsin pätkittäisen yöunen jälkeen ja katsottuani kelloa, totesin sen yhä olevan aivan liian vähän. Ummistin silmäni uudelleen, mutta syvään hyvään uneen en enää päässyt. Jonkin aikaa ajatusvirtaa seuraillessa nousi mieleeni sanapari - odotus palkitaan, ja silloin päätin nousta. Laitoin aamukahvin tippumaan ja odottelin leivän paahtumista. Miten ihmeessä leivänpaahtimen ääressä vietetyt minuutit voivat olla niin pitkiä? Cancel-nappulaa jos painaa, niin lopputulos ei ole yhtä rapea. Päätin odottaa.

Olen jo joskus aikaisemminkin kirjoittanut odottamisen vaikeudesta, siitä, miten ahdistavaa on, kun ei tiedä milloin jotakin odotettua tapahtuu, tai tapahtuuko sitä edes - mikä on Jumalan tahto ja aika. Tiedän olevani yhä heikko odottaja, usein kovin kärsimätön, mutta Jumalan sanan lupaus herättää toivon ahdistuksen keskelle.

Ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa.
Room. 5:3,4

Toivo. Mitä muuta se on kuin keskimmäinen sana uskon ja rakkauden välissä? Avaan kännykästä raamattusovelluksen ja alan lukea jakeita, joissa mainitaan sana toivo. Skrollaan näyttöä ylös alas. Jakeita on paljon. Pysähdyn muutaman jakeen kohdalle ja kaivan ne esiin myös omasta rakkaasta nahkakantisesta Raamatustani. Luen sanaa vähän laajemmin jakeiden ympäriltä. Silmät kiinnittyivät pinkillä tussilla päälleviivattuun hebrealaiskirjeen jakeeseen. Toivo löytyi jakeen keskeltä uskoon lujasti liitettynä. 

Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Hebr. 11:1

Mieleeni tulvahteli tuttuja lauseita Raamatusta: "Toivo ei saata häpeään", "minä panen toivoni Herraan", "me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat". Sanaa selailemalla löytyi vielä lisää toivon kipinöitä.

Nooa uskoi ja pyhässä pelossa totteli Jumalaa. Aabrahamkin uskoi ja oli Jumalalle kuuliainen. Samaa kuuliaisuutta ja uskon lujaa luottamusta Jumala odottaa myös meiltä. Kuuliaisuuden siunaus on ymmärrystämme suurempi. 

Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.
Ilm. 2:10

Jumala koettelee, mutta ei hylkää. Joka kiusauksen kestää, on saava elämän kruunun. Herra on luvannut sen jokaiselle, joka häntä rakastaa. (Jaak. 1:12)

Minä rakastan Jeesusta! Ja odotan Herraa. Odotathan sinäkin Kunnian Kuningasta kanssani? Totisesti, tule Herra Jeesus!

Katso, hän tulee pilvissä! Kaikkien silmät näkevät hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät...
Ilm. 1:7

Herran paluuta odottaessa odottelen paljon muutakin. Odotan mm. kesää, kukkasia ja hieman lämpimämpiä säitä, huikeita lomareissuja, mukavia hetkiä perheen ja ystävien kanssa... ja odotan myös seuraavien lastenlasten syntymää. Ihan pian on syntymässä kolmas kullannuppu... Herra siunatkoon odotuksemme. <3