Sanan Sateen stoori

Marjo kuivan kaivon äärellä

Oli syksy2002. Koko Suomi kärsi kuivuudesta. Sadetta ei tullut ja sen seurauksena monista kaivoista loppui vesi. Niin tyhjeni sekin kaivo, josta minä veteni ammensin. Omakohtaisen ja arkeeni voimakkaasti vaikuttavan kokemuksen kautta vesi lakkasi olemasta minulle itsestäänselvyys.

Viimeinen pisara

Palomiesten kaivoon kantama vesi hupeni kuusihenkisen perheen käytössä nopeasti. Kerran, kun kannoin pihasaunan pumppukaivosta juotavaksi kelpaamatonta vettä vessanpönttöjen vetovedeksi, lyyhistyin saunapolulle vesisaavini äärelle ja annoin Luojalle lupaukseni. Lupasin olla käytettävissä, jos kelpaisin hänelle taivaallisiin vesiprojekteihin.

Tahdoin tehdä jotakin konkreettista niiden ihmisten hyväksi, jotka joutuvat kantamaan vetensä päivittäin kilometrien päästä. Tahdoin saada auttaa. Olin henkilökohtaisen kokemuksen kautta samaistunut vahvasti afrikkalaisen naisen ja äidin arkeen.

Jumalan johdatuksessa

En lähtenyt itse Afrikkaan vettä kantamaan. Rukoilin, kunnes kesällä 2004 sain ajatuksiini nimen Sanan Sade.  Perustin toiminimen. Uskoin voivani auttaa sen avulla. En vain tiennyt miten.

Sanan Sade uinui pöytälaatikossa, kunnes vuonna 2012 julkaisin esikoiskirjani Turva Jumalassa. Sanan Sateesta tuli kirjan kustantaja. Toivoin voivani auttaa jatkuvasta vedenpuutteesta kärsiviä Afrikassa asuvia lähimmäisiäni kirjani avulla. Päätin lahjoittaa kirjan tuoton luotettavan kristillinen järjestön kautta afrikkalaiseen vesihankkeeseen. Rukoilin johdatusta, ja Jumala johdatti.

Talossa, jossa tuolloin asuin, oli pihasaunalla Nira-merkkinen vesipumppu. Siinä oleva logo oli niin kaunis, että olin kiinnittänyt siihen huomiota. Googlettamalla selvisi, että pumppuja oli valmistettu vuosikaudet Vammalassa, nykyisessä Sastamalassa, silloisessa kotikaupungissani. Soitin tehtaalle ja pienen juttutuokion myötä kuulin Suomen World Visionin toiminnasta.

Ensimmäinen versio Turva Jumalassa -kirjasta julkaistiin 2012. Kirjan tuotto meni Suomen World Visionin kautta Ugandalaisen slummikylän vesiprojektiin.

World Vision on kansainvälinen kristillishumanitaarinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka tekee pitkäjänteistä työtä lasten elinolojen parantamiseksi siellä, missä hätä ja avuntarve on suuri.

Yhteistyöllä vettä slummikylään

Otin yhteyttä Suomen World Visioniin jakerroin heille kokemuksestani ja halustani saada olla mukana jossakin vesihankkeessa.

Kuinka ollakaan, Ugandasta löytyi toiveitteni mukainen avustuskohde. Jäimme odottamaan Jumalan johdatusta. Noin vuoden kuluttua unelmastani tuli totta. Kirjani oli tuottanut summan, jolla halusin tukea meneillään olevaa vesihanketta.

World Vision rakensi Ugandaan Busian kaupungin laidalla sijaitsevaan Sofia-nimiseen slummikylään kuusi vesikioskia, kylän ensimmäiset vesipisteet. Siihen asti äidit ja lapset olivat kantaneet vettä kaukaa slummin ulkopuolelta, tai sitten olivat ammentaneet suojaamattomista vesilähteistä, jolloin oli suuri riski saada jokin vesiperäinen tarttuva tauti. Kiitän Jumalaa, että sain olla edes pienesti mukana tässä taivaallisessa vesiprojektissa. Sadetta jälleen odotellaan...