Tein mieheni kanssa viime kesänä ihanan lomareissun Lofooteille Pohjois-Norjaan. Missionamme oli kiivetä Reinebringenin huipulle - noin 2000 kiviporrasta ylös ja samat portaat alas. Nuorille ja hyväkuntoisille Reinebringenin hulppeisiin maisemiin kipuaminen on pikku juttu, mutta meille tuo 450 metrin korkeuteen kiipeäminen oli kunnon ponnistus.
Istuimme eilen iltapäivällä mieheni kanssa kahvipöydässä ja kysäisin siinä jutellessamme, olisiko hänellä ideaa mistä voisin kirjoittaa blogitekstin. Ja sieltähän se tuli - välittömästi, kuin apteekin hyllyltä. Ajatus - ja raamatunkohdat monesta ahdistuksesta ja niitä suuremmasta toivosta, osuivat niin kohdalleen, että päätin tarttua sulkakynään.
Heräsin pätkittäisen yöunen jälkeen ja katsottuani kelloa, totesin sen yhä olevan aivan liian vähän. Ummistin silmäni uudelleen, mutta syvään hyvään uneen en enää päässyt. Jonkin aikaa ajatusvirtaa seuraillessa nousi mieleeni sanapari - odotus palkitaan, ja silloin päätin nousta. Laitoin aamukahvin tippumaan ja odottelin leivän paahtumista. Miten...
"Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi", sanotaan psalmissa neljäkymmentä, ja kyllä totisesti näin on. Tänään töistä kotiin kävellessä sain taas kerran Jumalan ylivertaisuudesta silminnähtävän ja käsin kosketeltavan todistuksen.
Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää ja siitä tuli mieleeni googlettaa mitä kaikkia muita kansainvälisiä tai kansallisia päiviä löytyy listattuna. Se oli tiedossa, että moninaisia päiviä on tarjolla runsain mitoin. Nopea vilkaisu erilaisiin teemapäivälistauksiin piirteli mieleeni suuren kysymysmerkin - mistä tuo kaikki kertoo ja kumpuaa?...
Kun kuulette sodan ääniä ja sanomia sodista, älkää pelästykö, sillä näin täytyy tapahtua, rauhoittelee Jeesus opetuslapsia Öljymäellä (Mark. 13:7). Miksi kaikki tämä kurja täytyy tapahtua, sitä en tiedä, mutta Raamattu kertoo näistä tapahtumista meille ennakkoon. Ei pitäisi kenellekään tulla Herran suuri päivä yllätyksenä! Yllättikö uutinen?
Ajelin lauantaina Pispalanharjun halki kohti Tampereen keskustaa ja havahduin paikallisen seurakunnan valotaulun tekstiin. Siinä on usein loistavia oivalluksia ja kirkas sana oli luettavissa tälläkin kerralla. LASKETTU AIKA 25.12. Huikeasti kiteytetty jouluevankeliumi!
Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ... ja virsi jatkuu: Tule askele askeleelta, minun kanssani kulkemaan... Tänäkin iltana saan kiittäen todeta, että Jeesus on kulkenut rinnallani siunaten, varjellen ja johdattaen. Tarpeen tullen olen saanut kokea myös ihan konkreettista kädestä pitäen johdatusta. Jumalalle ei näet mikään ole...
Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme, todetaan Raamatussa, ja niinhän se on, kun ilo on aitoa iloa. Tänä päivänä näkee kuitenkin niin paljon kaikenlaista epäaitoa ja teennäistä, ettei tiedä mitä kaikesta sopii ajatella. Sosiaalinen media ja ajan henki luo paineita näyttää makealta ja menevältä. Ripsiin ja kynsiin satsataan - ja pusuhuuliselfie...
Tämä kesä ja loma-aika on ollut varsin vilkas ja kaikin puolin täyteläinen. Olimme mieheni kanssa suunnitelleet heti loman kärkeen reissun pohjoiseen. Ykkösjuttuna oli vaeltaa Pieni Karhunkierros Kuusamossa. Valmistauduimme kahdentoistakilometrin ponnistukseen treenaamalla pitkin kevättä. Rapakunto oli saatava nousuun!