Eilen, kauniina heinäkuisena lauantaina, seisoin kirkossa arkun äärellä pitämässä muistopuhetta. Puheen pitäminen ei ollut uusi juttu, mutta siitä tuli erityinen, sillä olimme saattamassa viimeiselle matkalle 25-vuotiasta upeaa nuorta miestä. Saman arkun äärellä lauloi suremaan jäänyt tuore kihlattu: "Kuuletko Luojani, kuuletko mua?" Jumalan...

Tulkaa lapset tulkaa, leikkimähän tulkaa... Tätä vanhaa perinnelaululeikkiä on tullut leikittyä lasten kanssa töissä lukuisia kertoja. Siinä leikkijät kävelevät piirissä käsikädessä leikkiin kuuluvaa laulua laulaen. Yksi leikkijöistä seisoo piirin keskellä silmät peitettyinä, kunnes laulu loppuu ja piirissäolijat seisahtuvat paikoilleen. Shh!...

Olen potenut jonkinlaista flunssaa tällä viikolla ja sen vuoksi on ollut normaalia enemmän aikaa pohdiskella sohvan pohjalla syntyjä syviä. Mitään maailmoja räjäyttävää uutta en ole keksinyt, mutta vanha sanoma puhutteli yhtenä yönä vahvasti. Niin vahvasti, että sai minut siitä kirjoittamaan.

Jumala puhuu tavalla ja toisella - ja usein juuri sillä toisella tavalla, sillä, jota ei osaa odottaa. Pyhä Henki puhui juuri sillä odottamattomalla tavalla ja ennalta arvaamattomalla hetkellä jälleen kerran.

Tänään lähdin upean keväisen auringonpaisteen siivittämänä päiväkahville kotoa muutaman sadan metrin päässä olevalle näköalapaikalle. Mustavuoren huipulta, tai sen liepeiltä, näkee upeasti kilometrien päähän. Otin myös kameran mukaan, ja rakkaan puolisonikin sain seurakseni. Päiväkahvi jäi minulta juomatta, mutta kuvasta tuli mielestäni hyvä!

Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta! Näin toivottelemme toisillemme usein joulun alla, mutta missä se joulurauha on - tai mistä se tulee? Tuleeko se savupiipusta, niin kuin jenkkiläinen joulupukki vai saapuuko se kuin salaa kaiken touhun ja tohinan keskelle? Tätä pohdiskelen itsekseni vuokaleipien paistuessa uunissa kello puoli kuusi...

Tämä viikonloppu vierähti kotosalla Korvenkadulla rakkaan perheen kanssa. Lelut sai olla rauhassa levällään, tai en ainakaan minä niitä välillä keräillyt. Fokus oli Jumalan silmäterässä – lapsessa.

Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt.
Ps. 103:1,2

Ostin uuden lukuvuosikalenterin ja sujautin sen yli kymmenen vuotta käytössäni olleisiin viininpunaisiin nahkakansiin. Oli mielenkiintoista selailla tyhjää kalenteria. Merkintöjä ei ollut, paitsi yksi, jonka tein sinne ensi töikseni. Jos Herra suo, ja kaikki menee kuten on suunniteltu ja sovittu, niin seison maanantaiaamuna uuden työpaikan ovella....

Kännykkääni kilahti yhtenä aamuna viesti ja kiirehdin oitis sitä lukemaan. Ei ollut se viesti, jota odotin, mutta ihan mukava viesti kuitenkin. Google ilmoitti, että sinä päivänä olisi Tampereella enimmäkseen aurinkoista. Jihuu, mahdollisesti odotettavissa olisi siis myös virkistävä sadekuuro!