Kun kuulette sodan ääniä ja sanomia sodista, älkää pelästykö, sillä näin täytyy tapahtua, rauhoittelee Jeesus opetuslapsia Öljymäellä (Mark. 13:7). Miksi kaikki tämä kurja täytyy tapahtua, sitä en tiedä, mutta Raamattu kertoo näistä tapahtumista meille ennakkoon. Ei pitäisi kenellekään tulla Herran suuri päivä yllätyksenä! Yllättikö uutinen?
Ajelin lauantaina Pispalanharjun halki kohti Tampereen keskustaa ja havahduin paikallisen seurakunnan valotaulun tekstiin. Siinä on usein loistavia oivalluksia ja kirkas sana oli luettavissa tälläkin kerralla. LASKETTU AIKA 25.12. Huikeasti kiteytetty jouluevankeliumi!
Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ... ja virsi jatkuu: Tule askele askeleelta, minun kanssani kulkemaan... Tänäkin iltana saan kiittäen todeta, että Jeesus on kulkenut rinnallani siunaten, varjellen ja johdattaen. Tarpeen tullen olen saanut kokea myös ihan konkreettista kädestä pitäen johdatusta. Jumalalle ei näet mikään ole...
Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme, todetaan Raamatussa, ja niinhän se on, kun ilo on aitoa iloa. Tänä päivänä näkee kuitenkin niin paljon kaikenlaista epäaitoa ja teennäistä, ettei tiedä mitä kaikesta sopii ajatella. Sosiaalinen media ja ajan henki luo paineita näyttää makealta ja menevältä. Ripsiin ja kynsiin satsataan - ja pusuhuuliselfie...
Tämä kesä ja loma-aika on ollut varsin vilkas ja kaikin puolin täyteläinen. Olimme mieheni kanssa suunnitelleet heti loman kärkeen reissun pohjoiseen. Ykkösjuttuna oli vaeltaa Pieni Karhunkierros Kuusamossa. Valmistauduimme kahdentoistakilometrin ponnistukseen treenaamalla pitkin kevättä. Rapakunto oli saatava nousuun!
Eilen, kauniina heinäkuisena lauantaina, seisoin kirkossa arkun äärellä pitämässä muistopuhetta. Puheen pitäminen ei ollut uusi juttu, mutta siitä tuli erityinen, sillä olimme saattamassa viimeiselle matkalle 25-vuotiasta upeaa nuorta miestä. Saman arkun äärellä lauloi suremaan jäänyt tuore kihlattu: "Kuuletko Luojani, kuuletko mua?" Jumalan...
Tulkaa lapset tulkaa, leikkimähän tulkaa... Tätä vanhaa perinnelaululeikkiä on tullut leikittyä lasten kanssa töissä lukuisia kertoja. Siinä leikkijät kävelevät piirissä käsikädessä leikkiin kuuluvaa laulua laulaen. Yksi leikkijöistä seisoo piirin keskellä silmät peitettyinä, kunnes laulu loppuu ja piirissäolijat seisahtuvat paikoilleen. Shh!...
Olen potenut jonkinlaista flunssaa tällä viikolla ja sen vuoksi on ollut normaalia enemmän aikaa pohdiskella sohvan pohjalla syntyjä syviä. Mitään maailmoja räjäyttävää uutta en ole keksinyt, mutta vanha sanoma puhutteli yhtenä yönä vahvasti. Niin vahvasti, että sai minut siitä kirjoittamaan.
Jumala puhuu tavalla ja toisella - ja usein juuri sillä toisella tavalla, sillä, jota ei osaa odottaa. Pyhä Henki puhui juuri sillä odottamattomalla tavalla ja ennalta arvaamattomalla hetkellä jälleen kerran.
Tänään lähdin upean keväisen auringonpaisteen siivittämänä päiväkahville kotoa muutaman sadan metrin päässä olevalle näköalapaikalle. Mustavuoren huipulta, tai sen liepeiltä, näkee upeasti kilometrien päähän. Otin myös kameran mukaan, ja rakkaan puolisonikin sain seurakseni. Päiväkahvi jäi minulta juomatta, mutta kuvasta tuli mielestäni hyvä!